Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valokuvaus. Näytä kaikki tekstit

Lyhyitä kirjoituksia

Meillä oli Pikkunartun kanssa lyhyesti puhetta valokuvaamisesta ja videokuvaamisesta. Tuo edellinen sessio oli minulle näet ensimmäinen kerta, kun esiinnyn jollakin videolla niin että kasvonikin ovat näkyvissä. Pikkunarttu taas on harrastanut netticamikivaa ja kuvien vaihtoa jo ennen kuin olemme tavanneetkaan. Ei siis ole aivan mahdotonta, jos joku hänen kuvansa tai videonsa olisi tälläkin hetkellä näkyvillä jossain netin syövereissä. Tuosta hän minulta kysyikin, miten suhtautuisin siihen, jos jotain sellaista materiaalia pyörisi hänestä netissä.

Olen pohtinut asiaa nyt useamman illan aikana, ja luulen, ettei se lopulta haittaisi minua. Eikä varmaan ketään lähipiirissäkään. Kaveripiirini on lopulta aika hyväksyvää porukkaa, ja osa heistä vielä ihan samanlaisia pervoja kuin mekin. Pikemminkin luulen, että siitä porukasta ainakin osa mielellään näkisi kyseisen materiaalin myös itse. Ja tuskin kukaan muukaan tuttu tai sukulainen alkaisi nostaa asiaa pöydälle, jos sellaista kummallista materiaalia jostain löytäisi.
Pikkunarttua itseään ei tuollainen kiinnijäämisen vaara tunnu juurikaan vaivaavan, vaikka ei sellaista huomiota tietenkään ihan tarkoituksellakaan olla hakemassa. Mutta suostuipa hän keskustelun päätteeksi poseeraamaan blogini kuvituskuvassa, vaikka tottahan tuo on, ettei tällaisesta kuvasta ketään tunnistettaisikaan.
 
Pikkunarttu

Saa nähdä koska meillä olisi aikaa oman yhteisen videon tekoon. Ainakin tällä hetkellä se on suunniteltu ihan meidän kahdenkeskiseksi jutuksi, mutta jos olemme lopputulokseen tyytyväisiä, niin ehkäpä sitä voisi muillekin näyttää. Videokamera meiltä löytyykin, oikeastaan parikin. Kamerajalusta on, valaistukseenkin löytyy tarvikkeita, ja ainakin yksi sopiva paikka on sen tekemiseen. Tosin riippuu sitten vähän siitä, millaisen videon haluamme lopulta tehdä.

Se varsinainen toiminta siinä kameroiden pyöriessä on vähän konstikasta, etenkin jos joutuu itse käyttämään kameroita. Se vie liiaksi huomiota varsinaisesta hauskanpidosta, eikä siitä itse pääse nauttimaan. Mutta eikös elokuva olekin aina vähän näyttelemistä ja tilanteiden lavastamista, ellei sitten ole dokumentin teosta kyse? Ylimääräinen sähellys vain leikataan pois, pistetään parhaat palat peräkkäin ja sopiva taustamusiikki päälle.
Meidän oma elokuvamme voisi olla muutenkin vähän kieli poskella tehty. Ehkä tehdään se 80-luvun pornoelokuvien tyyliin. Pikkunartulle etsitään mummomainen permanenttiperuukki, minä hankin muhkeat tekoviikset, ja sitten dubbaamme puheen saksaksi. Musiikiksi vielä joku oikein ärsyttävä renkutus jostain tietokonemusiikin alkuajoilta.

Kun oikein alkaa analysoimaan tätä videon tekoon liittyvää mielihalua kotipsykologin opein, niin kaiketi sen takaa löytyy perimmäisenä syynä jonkinlainen itsensäpaljastamisen tarve. Toki videon teko voi itsessäänkin olla hauska tai ainakin uudenlainen seksuaalinen kokemus, ja voihan sitä olla jälkikäteen kiva katsellakin.
Mutta mitähän joku ulkopuolinen tuumaisi tuon videon nähdessään, jos se vaikka olisi ladattu jonnekin nettiin? Olisikohan se hänelle kiihottavaa? Olisiko se kiihottavaa minulle tai meille, jos joku muu kiihottuisi videostamme?
Jatkan vielä ajatusleikkiä hieman pidemmälle. Oletetaan tilanne, jossa kasvomme olisi sensuroitu tunnistamattomiksi, ja video ladattu jonnekin nettiin. Meitähän ei luulisi tunnistettavan siitä. Mutta olisiko kuitenkin niin, että pieni kiinnijäämisen riski tekisikin tilanteesta vielä kiihottavamman? Jos videolla näkyisikin jotain, josta ehkä joku tuttu voisi meidät tunnistaa...
Jotkut harrastavat seksiä julkisilla paikoilla. Onkohan kiihottavampaa harrastaa seksiä kun on vaarana jäädä kiinni, vai onko sittenkin vielä kiihottavampaa, kun oikeasti jää siitä kiinni?


***

Olen saanut seuranhakuilmoitukseeni muutamia vastauksia. Mielenkiintoista kyllä, kiinnostusta ovat osoittaneet lähinnä kypsemmät rouvat. Nuorilta tytöiltä taas ei viestejä ole toistaiseksi kuulunut. Niin, tai ei ainakaan ole ihan sellaisia yhteydenottoja tullut mitä alunperin olisin toivonut. Minulla nimittäin on ilmoitus myös parilla tunnetulla seuranhakusivustolla, ja on melkein luonnollista, että vähintään muutama nigerialaiskirje ja muu yhtä epäilyttävä viesti tupsahtaa laatikkooni. Mutta niitä nyt en edes laske oikeiksi yhteydenotoiksi. Sitten on sellaisiakin viestejä, joista ei oikein tiedä mistä lopulta on kyse.

"Olemme pari, ja kiinnostuneet nartun jakamisesta maksua vastaan. Isotissinen nuori narttu, ainoina ehtoina kumipakko ja ei pysyviä jälkiä. Laita paluuviestiä jos kiinnostaa." 

Vuorossa viikon pähkinä: Osaako joku arvata, mikä ehdotuksessa alkoi vaivaamaan?

On toki mahdollista, että joku esitti minulle tosissaan ja vilpittömästi tällaista asetelmaa. Ehkä joku näkee kiihottavana, jos hänen kumppaninsa makaa maksusta vieraiden miesten kanssa, tai jos itse antautuu maksusta toiselle. No pitäisin kyllä sellaista itsekin kiihottavana eräässä mielessä. Mutta valitettavasti tuollainen tarjous heitettynä täysin ventovieraalle, ilman mitään taustoja... Jokin kumma tässä sai varoituskelloni soimaan.

***

Katselin pitkästä aikaa blogini vierailuhistoriaa. Nykyään on niin paljon mobiililiittymiä, että on hankala saada kokonaiskuvaa siitä, mistä päin Suomea lukijoita löytyy. Tai onko kyseessä yksi ja sama vai joku suurempi ryhmä vierailijoita.
Mutta ainakin joku Lenovon tabletin omistaja on vieraillut viime aikoina ahkerasti sivullani. Toivottavasti on fani eikä mikään psykiatri. :D

Vaihtelusta ja tylsistymisestä

Tällä hetkellä seksirintamalla tilanne on tyydyttävä, vaikkakin käytäntö pyörii enemmän vaniljatasolla kuin kinkyilyssä. Mutta ei se nyt oikeastaan haittaa. Karkeasti ajatellen homma menee aina siten, että vähitellen hivuttaudutaan kohti irstaampaa ja rajumpaa toimintaa entisen alkaessa käydä liian tylsäksi. Sitten eräänä päivänä huomaa, että vaniljaseksi ONKIN varsin extremeä kaikessa hempeilyssään. Siis hurjaa, siinähän saatetaan suudella ja kaikkea! :O
Suuteluun liittyen on muuten tehtävä eräs tunnustus. Olen aikuisiällä suudellut naista varmaan alle kymmenen kertaa suulle. Tai kaksikymmentä. (Miehiä en kertaakaan.) En vain osaa. Se on outoa. Ihan pervoa ja sairasta. ;D Mutta eivät kaikki naisetkaan osaa. Ehkä meiltä tällaisilta puuttuu joku geeni. :D Ja kielisuudelma se vasta outoa onkin. Omaa kieltähän nyt on tunkenut kyllä jokaiseen rakoseen, mutta että joku muu tunkee kieltään suuhuni... On niin kuin jokin limaisen karhea etana yrittäisi tunkeutua suuhun tonkimaan hammasvälejä. :S


Tunnustan myös olevani sellainen, että kyllästyn hyvin nopeasti saman toistoon seksielämässä. Siis samanlaiseen kaavaan jumittuminen vähentää intoa, ja melkein mikä tahansa alkaa lopulta maistua puulta. Ennemmin vaikka pitää kokonaan taukoa, kun vatkaa puoliväkisin samaa juttua. Uusien juttujen etsiminen ja kokeileminen sen sijaan on pitänyt mielen virkeänä. Ja paljon on edelleen kokemattakin. Aikaisemmin olin ehkä eräällä tavalla seksiin liittyvien asioiden suhteen vähän pidättyväisempi, mutta monet asiat ovat muuttaneet sittemmin käsityksiä. Sitä huomaa karulla tavalla, että saman ikäluokan kavereista jo on useampi poistunut tästä maailmasta kuka milläkin tavalla, ja osa lojuu juoppoina ojan pohjalla, ja kenelle on tapahtunut mitäkin. Jotenkin on alkanut oivaltaa, että elämä on liian lyhyt siihen, että elää täysin muiden odotusten mukaan. Tai tekee kaikessa niin kuin edes yleisesti on hyväksyttyä. Kuulostaako kovin itsekkäältä? Mielestäni kuitenkin parempi elää oman päänsä mukaan, kuin vaikkapa sen mukaan, mitä naapurit ja sukulaiset sinulta odottavat.

Mä päätin piristää elämääni kokeilemalla erotiikan saralla kaikkia irstauksia, mitä koskaan on mieleen juolahtanut tai mistä olen haaveillut, eikä ole ainakaan vielä kertaakaan kaduttanut. Sanovathan jotkut vanhat ihmiset niin, että enemmän katuvat elämässään sellaisia asioita jotka jäivät tekemättä, kuin niitä hölmöyksiä, joita tuli tehtyä. Paljon tosin on vielä kokeilemattakin. Olen pitänyt jonkinlaista listaa haaveista, joita voisi joskus toteuttaa. Aika monen kohdan yli on jo vedetty viiva kokeilun merkiksi, mutta osa odottaa edelleen toteutumistaan.

Keskustelimme kimppajutuista. Narttu pyöritteli mielessään, millaista se mahtaisi olla. Vaikuttaisiko sellainen meidän keskinäiseen suhteeseen jälkikäteen. Vaikka hommaan mentäisiinkin mukaan yhteisellä sopimuksella, jäisikö siitä sen jälkeen jonkinlainen mustasukkaisuuden tunne. Ja jos puuhastelisimme kimpassa, vaikka jonkun toisen parin kanssa, niin meidän pitäisi olla samassa huoneessa, jotta mustasukkaisuus ei iskisi. Hassuja mietintöjä, mutta ymmärrettäviä. Kolmas pyöräkin sinällään kävisi... Tosin narttu ottaisi toisen miehen, ja minä taas toisen naisen. Itse taas mietiskelin, osaisinko olla luontevasti toisen miehen ollessa läsnä.
Nartun mielestä kolmannen pyörän tai parin tulisi olla jollain tavalla tuttu. Itse en tiedä, olisiko tuttuus enemmän rasite vai positiivinen asia. Kai sekin vähän riippuu, millaista se tuttuus olisi.

Olen myös miettinyt viime aikoina jonkinlaista kuvaussessiota, tai sessioiden videokuvausta. Ehkä se jossain vaiheessa tulee mahdolliseksi, mutta tällä hetkellä taidan olla sellaisen innostuksen kanssa yksinäni. Tai jos vaatimustasosta tingitään, niin voinhan minä vaikka kuvata itsestäni nakupotretin, ja julkaista sen. :D Mutta ei se kyllä ole ihan sitä mitä ajattelin...

 

 



Pohdintaa tulevaisuudesta


Sain pitkästä aikaa niin kunnolla mieltä lämmittävää positiivista palautetta blogistani, ettei pakkanenkaan tuntunut jostain syystä enää niin kylmältä kuin aikaisemmin. :) Samalla tosin sain myös palautetta, että kirjoituksissani oli esiintynyt ärsyttäviä lyöntivirheitä. Pahoittelut näistä. Syytän huonosti toimivaa oikolukua. Kävin tekstejä läpi toisella tietokoneella, ja suurin osa virheistä pitäisi olla nyt korjattuna.

Olen kirjoittanut paljon BDSM-aihepiiriin liittyvistä omista pohdinnoistani. Yleensäkin taitaa olla niin, että pohdin kaikenlaisia kysymyksiä melko paljon, ja toivoakseni juurikin nuo pohdintoja sisältävät kirjoitukseni ovat sellaisia, jotka lukijoitani kiinnostaisivat eniten. Sellaiset ainakin itseäni kiinnostaisivat. Pelkät sessiokertomukset ovat lopulta aika tylsää luettavaa, jos luetellaan mitä tehtiin aluksi, mitä sitten ja mitä sen jälkeen. Paljon kiinnostavampaa sitä vastoin on päästä sisälle kirjoittajan ajatuksiin.
Kun olen kirjoittanut omista ajatuksistani, olen lähinnä odottanut kommentteja itseäni kokeneemmilta konkareilta. Sen sijaan onkin osoittautunut niin, että etenkin itseäni kokemattomammat ovat löytäneet kirjoitukseni, ja saaneet niistä jopa apua omien ajatustensa selvittämiseen. Haa, joku muukin on pohtinut näitä samoja asioita!


Viikon keskusteluiden aiheina vilahtivat myös valokuvat. Ja myös videotkin, nimittäin tuhmemmat sellaiset. Vuosien aikana on tullut napattua yksi jos toinenkin valokuva, ja esiinnyn muutamissa kuvissa itsekin. Kyllähän jossain vaiheessa pidimme ihan kuvauspäivänkin, vaikka ei silloin niin kovin tuhmia kuvia otettu. Muutamia sessiovideoitakin on tullut otettua. Niitä löytyikin enemmän kuin muistinkaan. Oikeastaan mieleni tekisi ottaa joskus oikein kunnollisia kuvasarjoja. Sellaisia tyylikkäitä, ei mitään huonolaatuisia webbikamerakuvia. Ja kyllä seksivideoidenkin teko kiinnostaisi jossain määrin. Itse asiassa olen jopa päättänyt, että tulen vielä jossain vaiheessa tekemään ihan oikean seksivideon/elokuvan. Tosin se saattaisi jäädä ihan oman kirjoituspöydän laatikkoon, mutta olisi kuitenkin tullut tehdyksi. Aloin vähän miettimään asioita


Kuten kaikki varmaan tietävät, menee Euroopassa tällä hetkellä vähän huonosti. Talous kangertelee, ja ihmiset jäävät työttömiksi. On tuota jokusen kerran tullut itsekin mietittyä, mitä sitä sitten tekisi, jos jonain päivänä työt loppuisivat. Mitä sitä edes osaisi tehdä? Jos rupeaisi yrittäjäksi? Mitä ihmettä silloinkaan tekisi? Ei ole kokemusta yrittäjyydestä, eikä oikein ideaa tuotteista tai palveluista.
Jos jäisin nyt työttömäksi, niin miksi en harkitsisi sitten siirtymistä aikuisviihdealalle? Jos aihepiiri kerran tuntuu kiinnostavalta, niin mikä estäisi kokeilemasta? Ainahan sanotaan, että tee työksesi sitä, mikä tuntuu kivalta.
Ja ennen kuin järkytys alkaa leviämään, niin tarkennettakoon, että tarkoitin lähinnä tuottamista ja kuvaamista. Kameran eteen en kyllä kovin helpolla lähtisi, sen verran ujostuttaa. Tai mistäs sitä koskaan tietää.

Asiaa muutaman päivän haudottuani en todellakaan pitäisi ajatusta mahdottomana. Toki lopullinen päätös riippuisi myös muusta senhetkisestä elämäntilanteesta, mutta mahdollista se kyllä olisi. Tosin jos alalle lähtisin, suuntautuisin varmastikin juurikin omien kiinnostusteni mukaan etupäässä bdsm-puolelle. Ongelmana vain on, että asiakaskunta saattaisi jäädä melko marginaaliseksi. Liekö menekkiä sitten ulkomaille...?
En löytänyt netistä juurikaan suomalaisille aihepiiristä kiinnostuneille suunnattua informaatiot, mutta ehkä jotain kautta sitä onnistuisi kaivelemaan. Ties vaikka lukijoissani sattuisi olemaan asioista enemmän tietäviä.

Etäalistamista

Etäalistaminen tuntuu kinkypiireissä jakavan aina ajatuksia melko voimakkaasti. Toisten mielestä se voi olla alistusta siinä missä mikä tahansa muukin, toisten mielestä taas siinä ei ole mitään järkeä. Itse olen vähän kahden vaiheilla.

Kokemusta minulla on etäalistamisesta melko vähän. Kokeilin sitä ensimmäisen kerran useampi vuosia sitten ihan puhtaana etäalistamisena, ja myöhemmin leikkikaverin löytämisen jälkeen eräänlaisena livesessiointia edeltävänä esileikkinä. Silloin se tuntui varsin kivalta. Jos joku saa kiksinsä lukemalla eroottisia tarinoita, tai soittelemalla Marjatan seksipuhelimeen, niin miksi ei sitten sähköpostin- tai skypen kautta etäalistamalla? Monesti etäalistamisesta puhuttaessa puhutaan, että mistä voi olla varma, totteleeko subi oikeasti annettuja käskyjä, ja toteuttaako annettuja tehtäviä. Onko etäalistamisessa siis mitään järkeä?

On tietenkin totta, että aivan kaikissa asioissa ei voi täydellä varmuudella sanoa, onko subi todella ollut tottelevainen. Monista tehtävistä voi kuitenkin vaatia todisteita, esimerkiksi vaikka valokuvia. Rangaistukset tai tehtävät voivat myöskin olla vaikkapa kirjoitustehtäviä, jolloin subi joutuu lähettämään kirjoitelmansa masterille. Tästähän jää selvä todiste siitä, että tehtävä on täytetty. 

Mutta tapahtuipa alistaminen sitten kellarikerroksen kammiossa, tai netin välityksellä mantereelta toiselle, eikö sekä subin, että masterin roolien pitäisi olla lähtöisin omasta tahdosta?
Jos joku haluaa aidosti tulla alistetuksi etänä, ja joku toinen haluaa aidosti alistaa, niin en näe mitään syytä, miksi annettujen tehtävien ja käskyjen toteuttamisessa pitäisi alkaa huijaamaan. Jos epäilisin itse subini motivaation vahvuutta, ehdittäisiin heti aluksi eteen sellaisen tehtävän, jonka vain aidosti alistumishaluinen jaksaisi toteuttaa. Tehtävän pitää myös olla sellainen, josta saa kiistattomat todisteet. Ainakaan masteri ei tässä voi hävitä mitään. Jos narttu epäröi, eikä halua ottaa tällaista tehtävää heti alkuun, niin ehkä on turha nähdä vaivaa ollenkaan. Näkemiin, ja tervetuloa uudelleen, jos vaikka motivaatiota alkaisi löytymään joskus myöhemmin.

Ensimmäinen kokeilukertani ei ollut kovinkaan onnistunut. Silloisen subin motivaatiotasossa ei ollut kovasti kehuttavaa, eikä itseltäni riittänyt kauaa kärsivällisyyttä yrittää vetkutella asioita eteenpäin. Siis jos toinen on passiivinen, ikään kuin odottaa koko ajan mitä herra käskee, mutta ei saa annetuista käskyistä huolimatta eväänsä räpäytettyä kuin vasta ehkä viikon päästä jos jaksaa, niin silloin omasta mielestäni voi asian antaa kokonaan olla. Tällainen "saattaisin mää ehkä, mutta en oikein tiijä" -tyyli tuntuu olevan melko yleistä muuallakin netissä, mutta myös tosielämässä. Jos ei oikeasti ehdi, niin eikä silloin sekin asia olisi hyvä tuoda esiin jo heti alkuunsa? Mutta onneksi kokemuksia on myös paremmin motivoituneista nartuista.
Eräs tuttavuuteni oli ilahduttavan kokeilunhaluinen ja innokas, nuori, isotissinen narttu. Tai no, sellaiseksi hän itseään minulle kuvaili. Sanoahan voi yhtä ja toista. Ajattelin siis ottaa asiasta selvää. Käskin nartun lähettämään minulle valokuvia rinnoistaan vapaina ja sidottuina. Melko yksinkertainen tehtävä, ei veisi kauaa aikaa, ja pitäisi onnistua ihan kotosalla. Päivää - paria myöhemmin sainkin  kuvat. Olin ehkä hivenen yllättynytkin, sillä useimmat olisivat varmaan heittäneet tässä vaiheessa pyyhkeen kehään. Kuvien sisältö oli vielä parempi, kuin mitä olin etukäteen odottanut. Mikäli tämän nartun usko omaan alistumishalukkuuteensa säilyisi, joku saisi hänestä vielä erinomaisen subin ihan tosielämässäkin. Tämän teininartun rinnat olivat kuin luotu käytettäviksi. Tarpeeksi suuret, että niiden ympärille voi kietoa narun tiukasti, saaden ne pullistumaan palloiksi. Narttu tuntuui hieman ujolta, ja ehkä jokseenkin konservatiiviselta, mutta hänen sisässään asui pieni rietas kapinallinen, joka halusi pistää elämänsä risaiseksi.
Mieleni teki päästä syvemmälle hänen päänsä sisälle. Hänen seuraava tehtävänsä oli kirjoittaa kertomus täydellisestä ensimmäisestä alistuskerrasta. Siis millainen se olisi todellisessa elämässä. Lisäkannustimeksi määräsin masturbointikiellon siihen saakka, kun kirjoitustehtävä olisi suoritettu, ja teksti hyväksytty.
Kertomus ilmestyi sähköpostiini jo seuraavana päivänä. Taisi olla kovakin hätä. Luin tarinan, ja hyväksyinkin sen. Narttu oli kuitenkin rikkonut kenties huomaamattaan hyväilykieltoa, sillä hän kertoi toivovansa tarinan tulevan hyväksytyksi mahdollisimman pian, jotta saa työntää käden taas pöksyihinsä, niin kuin hetkeä ennen tarinan kirjoittamistaan. Koska en erikseen sanonut milloin masturbointikielto astui voimaan, katsoin se alkaneeksi heti kirjoitustehtävän ja masturbointikiellon sisältävän viestin lähettämisestä.
Rangaistus julistettaisiin seuraavana päivänä, johon saakka myös nykyinen masturbointikielto olisi nyt poikkeuksellisesti voimassa.

Tällä kertaa tämä ujo ja häveliäs teininarttu sai nöyryyttävän häpeärangaistuksen. Aikaisemmin narttu on pitänyt alapäätään vain siistittynä, mutta nyt käskin hänen ajaa itsensä kokonaan posliiniksi, ja lähettämään siitä valokuvat todisteeksi. Tehtävä tuntui olevan haasteelliselta. Minua ei kiinnosta, mitä muut perheenjäsenet tai ihmiset uimahallin suihkussa ajattelevat asiasta. Tiedän kuitenkin, että narttu ajatteli sitä. Toivoin tämän muistuttavan hänelle, että määräyksiä on aina toteltava.
Jäin odottamaan, olisiko narttu luovuttaja, vai suorittaisiko hän rangaistuksen niin kuin pitääkin.

Ei ollut luovuttaja. :)

Valokuvailua

Mielessäni on ollut jo vuosien ajan eräänlaisena fantasiana päästä kuvaamaan eroottista kuvasarjaa. Tietynlaisten tipujen filmaamiseen minulla näköjään on motivaatiota, vaikka muuten aika huono lintubongari ja luontokuvaaja olenkin. Olen nimittäin yleisesti ottaen aika laiska kuvaaja, eikä minulla ole kameraakaan ollut kovin montaa vuotta. Mutta kaipa tässäkin on ollut kyse vain mielenkiintoisten kuvauskohteiden puutteesta. Monesti tuntuu siltä, että jos jotain asiaa odottaa, se ei koskaan tapahdu. Ja sitten kun sitä ei odota, niin tapahtuu heti. Nimittäin yllättäen minulle tarjoutuikin tilaisuus päästä kuvaajaksi. Sen verran puun takaa tuo ehdotus kuitenkin hyppäsi eteeni, että taisi aluksi päässä lyödä tyhjää aika monta hetkeä.

Tarkoituksena oli ottaa muutamia rohkeita kuvia eräälle blogisivulle. Keskustelimme viikolla kuvien sisällöstä ja käyttötarkoituksesta, ja suunnittelimme mm. tilanteeseen sopivaa asustusta. Eniten aikaa meni kuitenkin kuvauspaikan valmisteluissa. Onneksi sentään tilaa on käytössä riittävästi, ja sain tyhjennettyä kokonaisen isokokoisen huoneen ylimääräisistä tavaroista. Kattoon kiinnitetty, seinää pitkin laskeutuva ja aina lattian puoleen väliin kaartuva valkoinen pressukangas sai toimia taustana. Sellaisia ihan virallisia siistejä ja tasaisia taustakankaita näyttää olevan myynnissäkin, mutta yhtä käyttökertaa varten en sellaista raaskinut ostaa, ja toisaalta toimituskin olisi ollut perillä vasta seuraavalla viikolla. Virittelin paikalle myös kaikki löytämäni halogeenivalaisimet ja lukulamput. Kuvauspaikan pitäisi olla niin hyvin valaistu, ettei välttämättä kameran omaa salamaa edes tarvittaisi. Henkilökohtaisena mielipiteenäni tavallinen amatöörivalokuvaaja ei saa juurikaan parempia kuvia monen tonnin huippukameralla, kuin jollain parinkympin Pirkka-kameralla. Jokainen amatöörikuvia netissä katsastellut huomaa heti, miten epäselviä ja tunkkaisen paskaisia kuvat monesti ovat. Tietenkin huonoimmilla kännykkä- tai webbikameroilla otetuissa kuvissa kuvan laatuun vaikuttaa myös rakeisuus, mutta kameran laatuakin enemmän sanoisin lopputulokseen vaikuttavan valaistuksen. Onneksi kuvankäsittelyohjelmilla saa melko huonostakin kuvasta tehtyä paremman näköisen, mutta moni amatööri tuntuu olevan liian laiska edes siihen. No, tämä nyt tällaisena henkilökohtaisena mielipiteenä.


Kuvauspäivänä olo oli hivenen jännittynyt, mutta se johtui lähinnä olemattomasta kokemuksestani henkilökuvaukseen. Olimme sopineet ottavamme kuvia neljässä eri poseerauksessa. Aluksi yhteistyö kokemattoman kuvaajan ja yhtä kokemattoman mallin kanssa oli hankalaa, mutta keksin nopeasti (masterin ottein) käskeä mallia tiettyyn asentoon, ja pyörin itse ympärillä ottamassa kuvia eri suunnista. Vinyylihame osoittautui hieman epäsopivaksi asustukseksi, sillä se näytti hieman liian jäykältä muuhun kokonaisuuteen verrattuna, ja peitti ainakin omasta mielestäni liikaa. Niinpä se poistettiin, ja kuvausta päästiin jatkamaan. Jossain välissä lähtivät myös pikkuhousut, vaikkakin se tehtiin tällä kertaa mallin ehdotuksesta.

Olin aluksi epäillyt miten koko kuvaussessio onnistuisi. Saattaisihan olla, että suurin osa ajasta tulisi zoomailtua ihan kameran ohi, eikä niitä kuviakaan varmaan muistaisi ottaa. Kuitenkin koko kuvaus sujui ehkä yllättävänkin neutraalisti ja "ammattimaisesti". Malli punasteli hieman aluksi, mutta muutaman kuvan jälkeen vauhtiin päästyämme tilanne muistutti lähes mitä tahansa ryhmätyötä. Ja ennakko-oletuksista huolimatta pystyin keskittymään täysin kuvaamiseen, eikä mielessäni pyörinyt mitään eroottisempia ajatuksia. Ehkäpä minusta olisi ainesta ammattilaiseksi.

Kuvia otettiin yhteensä lähemmäs sata, joista sitten huonoimpia raakattiin pois armottomalla kädellä. Jäljelle jääneistä kuvista valitsimme muutaman parhaan, ja parantelin niiden laatua kuvankäsittelyllä. Esimerkiksi valkoinen epätasainen tausta saatiin näyttämään tasaisen valkoiselta vain lisäämällä hivenen kirkkautta ja kontrastia. Omasta mielestämme ne näyttivät varsin hyviltä. Ehdottomasti olen valmis ottamaan kuvia toistekin, jos tilaisuus tulee. Nämä kuvat otettiin siis yksityiseen käyttöön, mutta joskus olisi kiva kokeilla ihan kunnon kuvaamista, ja kuvien julkaisemista vaikkapa netissä.