Polyhamppua (ja hyvää joulua!)

Joulutervehdys täältä korvatunturilta!

Kyllä se on maailma muuttunut. Ennen vanhaan tontut tirkistelivät ikkunoista, pukki antoi tuhmille tytöille piiskaa ja ohjasi kiltit tytöt kontilleen. (Siis tiedätte kai pukinkontin, sen missä lahjoja kannetaan?)
Vieläkö muuten joku ihmettelee, mistä juontaa nimitys "pukki"? 🎅

Sitten siihen tämänkertaiseen varsinaiseen asiaan. Pari vuotta sitten nikkaroin autotallissani venytyspenkkiä, joka on näkyvillä mm. tuossa blogini otsikon taustalla. Tätä rakennelmaa varten tarvitsin tietenkin köyttä, ja senhän piti tietenkin olla luonnonkuitua, koska kirjava muovinen ei jotenkin vain sopinut tunnelmaan. Kaupasta mukaan nippu hamppuköyttä ja kotiin. Mutta sitten huomasin jotain perin outoa. Kuinka ihmeessä hamppuköyden toinen pää näytti aivan kuin se olisi sulanut? Asiaa hieman tutkittuani huomasin, että kyseessä ei ollutkaan hamppuköysi, vaan polypropeenistä valmistettu köysi, polyhamppu, joka jäljittelee luonnonkuitua. Tätä samaa materiaalia on esimerkiksi matoissa, mutta nyt törmäsin ensimmäistä kertaa siihen köysissä.
Pari kuukautta sitten ajattelin hankkia uutta sidontanarua, ja tulin ajatelleeksi, että mahtaisiko samaa polyköyttä löytyä myös ohuempana sidontaan sopivana. Ja pitkän etsinnän jälkeen tuoltahan sitä löytyi: https://www.mototrade.fi/tuotteet/veneily/koydet/2805/
Kelojen koko ja hinta voi vaihdella ajoittain. Omani sain aika edullisestikin.

6 mm Polyhemp. Kuten näkee, materiaali jäljittelee hamppua
karvoja myöten, mutta on kuitenkin keinokuitua, kuten
sulatettu toinen pää osoittaa.

Polyhamppu tuntuu käsissä erehdyttävästi luonnonmateriaalista, eikä koehenkilöistä vielä yksikään ole hoksannut sitä keinokuituiseksi, ennen kuin ovat nähneet sulatetut päät. Ilmeisesti materiaali ei ole kovin tunnettua kinkypiireissä, mutta se voisi olla mielenkiintoinen kompromissi niille jotka pitävät luonnonkuidun tuntumasta ja ulkonäöstä, mutta joille keinokuidun ominaisuudet pesunkestävänä, ei allergisoivana jne. olisivat tarpeen.

Hyvää joulua kaikille!

Välinepajalla

Mitä kuuluu tehdä silloin, kun työlistalla on odottamassa kymmenen keskeneräistä hommaa?
No, aloitetaan tietenkin taas jokin uusi homma.

Tällä kertaa puuhana oli tehdä neljä samanlaista sidontatankoa. Onneksi työmäärä oli sen verran pieni, että homman sai tehtyä käytännössä valmiiksi parin viikonlopun aikana. Niinpä pajassani on suhissut vuoroin hitsauspuikko, ja rääkynyt hiomakone kilpaa koneenkäyttäjän kanssa. Sen verran nimittäin alkaa tunti tolkulla lattian rajassa kumartelu vaivaamaan selkää, että pitäisi laittaa itsensä roikkumaan hetkeksi noista tangoista. Ei muuten välttämättä olisi paskempi idea. Siis meinaan että jos selkä on kipeä kyykistelyn tai huonon ryhdin vuoksi, niin venyttää sitä vaikka päivittäin roikkumalla sidontatangosta. Tämä lienee sitä "seksuaaliterveyttä", jota kaupoissa nykyään myydään.

Näiden tankojen lopullinen käyttötarkoitus ei itse asiassa ole minullekaan aivan selvä, sillä ne eivät tule omaan käyttööni. Kuulostaa ehkä selittelyltä, mutta ihan oikeasti ne ovat menossa eräälle tuntemattomalle henkilölle sessiovälineistöön. Kun pysyttelen mielelläni itse anonyyminä, niin silloin myös vastapuoli saa pysytellä nimettömänä. Valmiit tuotteet luovutetaan sitten ihan naamatusten, niin edes osoitetietoja ei tarvita. Paitsi sitten jos toimitus livenä ei onnistukaan, niin voisin tietysti joillain ehdoilla toimittaa nuo postitsekin. Iso muhkurainen paketti, jossa lukee isolla "HUOMAAMATON LÄHETYS", ja "SISÄLTÄÄ PORNOA".

"Tangot" eivät ole mitään umpitankoa, vaan turhan painon välttämiseksi ne on valmistettu putkesta. Putki on kuitenkin riittävän jäykkää 75-kiloisen nartun roikottamiseksi putken päistä, ja koeponnistin vielä jokaisen 175 kilon kuormalla varmuuden vuoksi. Harjattu metallipinta on ainakin omaan silmääni miellyttävän näköinen. Ehkä samanlaisia tulee tehtyä jossain vaiheessa omaankin käyttöön.

Magneettista vetovoimaa

BDSM-baarissa tuli keskustelua vahvojen neodyymimagneettien (ns. supermagneetti) hyödyntämisestä sidontatarvikkeina. Ei siis seinään ruuvattuja koukkuja, vaan kahleiden kiinnitys teräspintaan vahvojen magneettien avulla. Tai miksi ei vaikka auton konepellille, jos sellaista keulakoristetta kaipaa. Magneeteista tuli kuitenkin mieleen eräs toinenkin idea, jota voisi olla mielenkiintoista testata.

Vuosien saatossa romukoppaani on päätynyt useita vanhoja tietokoneen kovalevyjä, joista olen purkanut talteen vahvoja magneetteja. Kekseliäällä Mielikuvituksella näet magneeteista voi saada aikaan vaikka mitä hassua.

Mikä sitten magneeteissa on niin mielenkiintoista? No se, että magneettinen vetovoima kulkee kappaleiden läpi. Voit vetää tai työntää esimerkiksi teräskuulaa vaikkapa seinän toiselta puolelta. Joskus lapsena huijattiin tyhmempiä spiritistisessä istunnossa, että henki se liikutti osoitinta itsekseen laudalla. Ja arvatkaapa mitä pöydän alla oli?

Mutta miltäpä tuntuisi käyttää magneetteja aikuisten leikeissä? Voisiko vahvalla magneetilla liikuttaa sisään työnnettyä teräskuulaa, ja miltä se tuntuisi? Vanhoissa tietokoneen pallohiirissä on kumilla päällystetty teräspallo. Myös ainakin osa golfpalloista tuntuu olevan magneettisia. Tässä ideaa kokeilunhaluisille.

Sotkusta sidontavälinevertailuun

Sessioinnin jälkeen on olo tyypillisesti sen verran väsynyt, että siivoamiseksi riittää lähinnä välineiden survominen komeron lattialle pois näkyvistä. Toisinaan, jos esimerkiksi ketään vieraita ei ole odotettavissa, jätän siivoamisen seuraavalle päivälle. Kun joskus tulevaisuudessa kinkykammioni remontti valmistuu, niin tavaroiden säilytys helpottuisi huomattavasti. Sitä ennen on kuitenkin hoidettava muutama isompi ja kiireellisempi juttu.

Siivosin viikonloppuna komeroa kaikesta ylimääräisestä. Tässä yhteydessä myös huomasin, että edellisen sessiokerran tavarat lojuivat edelleen sikin sokin komeron lattialla. Seuraavan tunnin aikana ehdin miettimään yhtä jos toista selvitellessäni mielikuvituksellisen merihirviön (blobster) näköistä, pääsääntöisesti naruista ja köysistä muodostuvaa myttyä. Tästä syntyi mielessäni ajatus ei niin kovin vakavamielisestä sidontavälineiden vertailusta.

(Köysien sotkeutumista olen pyrkinyt välttämään sitomalla ne ensin nippuun kuminauhalla tai pussinsulkijalla, ja sen jälkeen pistämällä jokaisen köyden omaan minigrip- tai muuhun muovipussiin.)

Jos pitäisi mainita ensimmäiseksi mieleen tuleva asia sitomisesta, niin sanoisin köydet. Köysiä on sekä luonnonkuituisia, että muovimateriaaleista valmistettuja köysiä. Luonnonkuituköydet ovat tietenkin näyttävämpiä, ja niistä tulee se oikea tunnelma. Juutti- ja hamppuköydet ovat yleisiä, ja tuntuvat myös ihoa vasten hyviltä. Pellavaköyttä tai narua voi olla vaikeampi löytää, mutta sekin on miellyttävää, ja hyvin kestävää. Sisal on myös yleinen köysimateriaali, mutta sitomisleikeissä se voi olla hieman liian kovakuituista, ja raapia ihoa. Mut hei, kuka mistäkin tykkää.

Muoviköysissä on niin jäykemmästä materiaalista valmistettuja köysiä, esim. hinausköytenä tai pyykkinaruna käytettävää polypropeeniköyttä, kuin myös sileämpää polyesterisilkkiköyttä. Keinokuituiset köydet kestävät yleensä hyvin kemikaaleja, eivätkä ime kovin helposti likaa, ja ovat helposti puhdistettavia. Lähinnä niiden ainoa puute onkin tunnelmaa syövä keinotekoisuus, mutta kaikille sillä ei ole edes merkitystä.


LUONNONKUITUISET KÖYDET
+ Autenttinen tunnelma
+ Oikein sidottuna miellyttävän tuntuinen
+ Hinta
- Sitominen vaatii aikaa
- Sitominen vaatii harjoittelua
- Lika tarttuu helposti, vaikea puhdistaa

KEINOKUITUISET KÖYDET

+ Oikein sidottuna miellyttävän tuntuinen

+ Hinta

+ Ei likaannu helposti, helppo puhdistaa

- Sitominen vaatii aikaa

- Sitominen vaatii harjoittelua

METALLISET KAHLEET
+ Kestävät (laadukkaat)
+ Helpot ja nopeat käyttää
+ Autenttinen tunnelma
- Suppea kokovalikoima, ei yleensä säädettäviä
- Hinta (laadukkaat)
- Jäykkänä ja periksiantamattomana rakenteena voivat painaa ilkeästi esimerkiksi ranneluihin



Toiset tykkäävät tulla sidotuiksi köysillä, ja toiset kahleilla. Kahleita löytyy markkinoilta laadultaan ja hinnaltaan laidasta laitaan. Tässäkin pätee perussääntönä, hyvää ei saa halvalla. Laadukkaat kahleet, ja etenkin käsityönä takomalla valmistetut ovat kalliita, mutta on niissä sitten parempi tunnelmakin. Perinteisemmissä kahleissa ei ole juurikaan säätömahdollisuuksia, eivätkä samat kahleet sovi kaikille. Omassa käytössäni ongelmia on ollut lähinnä ranteisiin tulevien kahleiden kanssa. Joillakin kahlittavilla on niin pienet kädet, että ne sujahtavat läpi kaikista muista, paitsi aivan tiiviisti ranteen ympärille asettuvista kahleista. Jäykkänä rakenteena kahleissa on myös se huono puoli, etteivät ne mukaudu kuormituksen mukaan esimerkiksi sidottavaa kahleilla roikutettaessa, vaan painavat siihen kohtaan, mikä niihin ensiksi ottaa kiinni. Tällöin esimerkiksi ranneluiden kohdalle voi tulla ihoon hyvinkin suuret painaumat, jopa haavat.
Markkinoilta löytyy tietenkin halvempiakin massavalmistettuja (kiinalaisia?) kahleita, joita tyypillisesti erotiikkaliikkeet ovat pullollaan. Huokean hintaisina nämä voivat olla kyllä ihan kelpo tavaraa ainakin kevyempään sitomiseen. Itselläni on muutama pari 10 € hintaisia metallirunkoisia nahalla vuorattuja käsi- ja nilkkakahleita, joissa on reiät riippulukkoa, tai vastaavaa lukitusta varten. Perusrunko on valmistettu yhdestä peltisuikaleesta, joka on taivutettu kaarelle, ja jonka päissä lukitusreiät ovat. Koska rakenteessa ei ole saranaa, tulee se varmasti murtumaan poikki ennen pitkää jatkuvasta taivuttelusta. Luultavasti rakenne kestää kuitenkin sen verran monta leikkikertaa, että katson tuotteen maksaneen jo itsensä. Halvemman luokan kahleissa on myös muita laadullisia heikkouksia, kuten materiaalien kestävyys, teräviä raapivia särmiä, heikkolaatuisia yhteenhitsauksia yms. Käyttökelpoista tavaraa, kunhan muistaa käyttää niitä vain vähemmän vaativissa leikeissä.
KÄSIRAUDAT
Laadukkaat käsiraudat eivät ole loppujen lopuksi niin kovin kalliita, etteikö niitä raaskisi ostaa. Viidellä kympillä saa jo ihan kunnollista tavaraa. Ne ovat kestäviä, ja perinteisistä kahleista poiketen säädettäviä. Myös halpoja, parinkympin hintaluokan käsirautoja on saatavilla, mutta niissä on samat laadulliset heikkoudet kuin kahleissakin. Kirpputorilöytönä hankkimani käsiraudat (10 €) olivat sinällään nopeat käyttää (kunhan vain ei hukannut avainta), ja tietenkin sopiviksi säädettävät. Ajoittain lukitusmekanismissa oli kuitenkin häikkää, eikä lukko mennytkään kiinni tai auennut suunnitellulla tavalla. Erään "pakoyrityksen" yhteydessä käsiraudan rakenne osoittautui heppoiseksi, ja vääntyi hieman jumittaen koko kapistuksen lopullisesti paikoilleen. Lopulta avaaminen suoritettiin voimatyökaluilla, jonka jälkeen käsiraudat olivat entiset.

+ Säädettävyys
+ Kestävät (mikäli laadukkaat)
+ Nopea ja helppo käyttää
- Voivat kiristyä leikin tiimellyksessä itsestään liian tiukalle
- Jäykkänä ja periksiantamattomana rakenteena voivat painaa ilkeästi esimerkiksi ranneluihin


NAHKAISET JA KANKAISET KAHLEET

+ Yleensä miellyttävän tuntuisia
+ Helpot ja nopeat käyttää
+ Kevyet ja helppo kuljettaa mukana
- Materiaalit saattavat venyä
- Saattavat olla liukkaista kastuessaan
- Kuluvat käytössä

Vaikka olen suhtautunut nahasta ja kankaasta valmistettuihin siteisiin ja kahleisiin varauksella, ovat ne yllättäneet pääsääntöisesti positiivisesti. Sama kuin metallisissa kahleissakin, hyvää ei saa yleensä halvalla. Laadukkaammat kangas- tai nahkasiteet ovat mukavan tuntuisia, ja kestävät suhteellisen hyvin kovaakin käyttöä, kun taas heikkolaatuisemmat hajoavat tomuksi jo myyntipakkausta aukaistaessa. Pehmeä materiaali ja ompeleet kuluvat luonnollisesti käytössä. Samoin tarrakiinnityksen pitävyys heikkenee ajan myötä. Jotkut keinokuituiset materiaalit voivat muuttua kastuessaan liukkaiksi, jolloin sidotut jäsenet saattavat luiskahtaa vapaiksi. Jotkut materiaalit, kuten pellavakangas tai pellavaköysi kutistuvat kastuessaan. Materiaalien suhtautuminen kastumiseen kannattaa selvittää etukäteen, ettei köysien ja siteiden odottamaton kiristyminen aiheuttaisi vahinkoa. Pehmeät materiaalit antavat myös paremmin periksi, ja voivat väljentyä leikkien tiimellyksessä.


NIPPUSITEET
Nippusiteet ovat varmaankin modernein keino sitomiseen. Halpoja massavalmistettuja muovihihnoja, jotka saa kiristettyä nopeasti. Nippusiteet ovat kertakäyttöisiä, eikä niitä saa juurikaan auki muuten kuin leikkaamalla ne poikki. Nippusiteet ovat myös lujia, ja irti riuhtomalla rikkoo varmaankin ennemmin itsensä kuin siteen. Nippusiteistä ei ole kovin paljoa pahaa sanottavaa. Ne ovat tietenkin nykyaikaista materiaalia, eivätkä ihan kaikkein näyttävintä. Mutta jos jotain pitää saada pakettiin nopealla, kestävällä ja halvalla tavalla, ovat nippusiteet siihen tarkoitukseen erinomaisia.
+ Halpoja
+ Nopea ja helppo käyttää
+ Voidaan yhdistellä peräkkäin tarvittaessa suuremman pituuden saavuttamiseksi
+ Säädettäviä
- Ohuita, ja voivat painaa ihoa ilkeästi
- Irrottamiseen tarvitaan työkaluja

Pienten rintojen sitominen

Jostain sattuman syystä ovat leikkikaverini olleet aina suhteellisen pienirintaisia. Vaikka olen jo aikaisemmin tunnustanut olevani tissihullu, en ole kokenut pienempiäkään rintoja mitenkään huonompina. Oikeastaan ainoa asia mistä olen niiden kanssa jäänyt paitsi, on rintojen sitominen. Ehkä siksikin tuo ajatuksena pyörii mielessäni harva se päivä.

Niin, jos tätä lukee joku sellainen, joka ei ole asiaan perehtynyt, niin selitetäänpä hieman. Pienikokoisempien rintojen sitomisessa (tarkoitan tällä jotain kokoluokkaa A-B) on siis se ongelma, että rinta pullistuu sen verran vähän ulospäin, ettei köysi pysy sen ympärillä. Vaikka yleensä väittäisin olevani kekseliäs, tuotti tämän asian ratkaiseminen päänvaivaa. Moni tekniikka olisi tarvinnut enemmän kuin kaksi kättä, eikä minulla niitä ole yleensä enempää kuin kaksi.

Sidontatarvikkeista ovat ohuemmat narut tähän parempia, sillä ne tarvitsevat vähemmän pinta-alaa kiinnitykseen. Materiaalina taas esimerkiksi luonnonkumilla on omat hyvät puolensa, sillä kuminauhat eivät nihkeinä luista pois paikoiltaan niin helposti. Kotikutoinen viritelmä, eli luonnonkumissa uitetut pellavanarut, olivat optimaaliset. Luonnonkumin tilalla voisi ihan yhtä hyvin käyttää vaikkapa silikonia, mikä on helpommin saatavilla jokaisesta rautakaupasta, ja soveltuu myös luonnonkumiallergikoille. Itse käytin luonnonkumia, kun sitä nyt sattui kaapista löytymään litrakaupalla. Ja nyt kaikki tietysti ihmettelevät, mitä ihmettä pervo muka tekee nestemäisellä luonnonkumilla? Koittakaas keksiä...

Kuitenkaan, en vielä näilläkään nikseillä onnistunut ratkaisemaan varsinaista pulmaani. Yllättäen ratkaisu löytyi jälleen kerran – mistäpäs muualtakaan, kuin netistä. Olin kyllä jossain vaiheessa miettinyt sellaisia rinnoille tarkoitettuja alipainepumppukuppeja tähän tarkoitukseen, mutta kun nämä kupit kun ovat yleensä tehty mahduttamaan aika isojakin utareita, ja niistä olisi luultavasti ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Varsinainen Ahaa-elämys syntyi, kun tajusin, että tässä omiaan olisi miehisempään käyttöön tarkoitettu penispumppu. Sellaisessa vakuumisylinterin halkaisija on jotain 6 sentin kieppeillä, eli kyseiseen tarkoitukseen aika passeli. Ei kun tilaus postiin ja testaamaan.


Heti alkuun huomasin, että iho on liukastettava ennen pumpun käyttöä. Puhdas iho on liian nihkeä imeytyäkseen tuubin sisälle, vaan jumittuu heti suuaukkoon, eikä liiku mihinkään voimakkaammin pumpatessakaan. Ratkaisu ongelmaan löytyi tavallisesta vesipohjaisesta liukkarista. Tämä siitäkin syystä, että tuo käyttämäni naru oli pinnoitettu lateksilla, joka taasen ei kestä rasvoja. Jälkikäteen tosin keksin vesipohjaisessa liukasteessa toisenkin hyödyn. Pumppauksen loputtua ylimääräisen liukasteen saa pyyhittyä pois, ja loput jäännökset kuivuvat hetkessä nihkeäksi pinnaksi, joka itse asiassa vain parantaa sidontanarun pysyvyyttä paikoillaan.

Vaikka koetilanteessa sitominen teki välillä hieman kipeää (narujen väliin nipistyvä iho), onnistui narun kieputus tiukalle kuitenkin varsin hyvin. Jännityksen kohotessa huippuunsa tyhjiöventtiiliä löysätessäni, arvailin pysyykö sidonta edelleen pumpun poistamisen jälkeenkin. Arvelin tilanteen olevan jokseenkin 50 – 50. Mutta paikallaan se kuitenkin pysyi. Tässäpä vinkki kaikille muille samaa asiaa pohtineille.

Klikkaa suuremmaksi