Minulla on ollut koko joulukuun ajan hirveä kiinnostus rivoja
leikkejä kohtaan. Sellaisia, joista tässä pari päivitystä
takaperin kirjoitinkin. Se
on nimenomaan sitä henkisen puolen tyydyttämistä, eikä se katoa
mihinkään vaikka saisi laueta kuinka monta kertaa tahansa.
Kerroin Pikkunartulle haluistani, ja mietittiin, että eiköhän
joulun pyhien aikaan sellaiselle varmasti löytyisi aikaa. Ja niin
sitten lopulta löytyikin.
Halusin kovasti samantapaista asetelmaa kuin joskus kun edellisen
kerran tällaisia leikkejä leikittiin, Pikkunarttu aseteltuna
avuttomaksi kohteeksi häpeäpuuhun, minä puuhailemassa vapaasti
kaikkea mitä haluankaan kenenkään tuomitsematta tai
arvostelematta.
Tämä häpeäpuuni on käynyt vuosien aikana läpi jos
jonkinlaista muodonmuutosta. Nykyisin siinä ei ole varsinaista
jalustaa, mutta häpeäpuun molemmin puolin on kiinnitetty
kulmaraudat, joista se voidaan kiinnittää pultein tai ruuvein
melkein mihinkä tahansa alustaan. Tällä kertaa alustana toimi pari
kakkosnelosen pätkää, jotka olivat täysin riittävät pitämään
laitoksen pystyssä ja vakaana.
Pikkunarttu makasi selällään häpeäpuun eteen tuodun patjan
päällä. Olen aina miettinyt, miten historiallisesti häpeäpuissa
ihmisten kädet ovat pysyneet häpeäpuun aukoissa, sillä ihmisiä
on eri kokoisia, mutta tuskin torin laidalla seisovassa häpeäpuussa
on ollut sen enempää kuin yhdet aukot käsille. Joko käsiä ei ole
edes kiinnitetty mitenkään, vaan aukot ovat olleet ainoa reitti
häpeäpuuhun kiinnitetyn henkilön päästä puhdistamaan kasvojaan
mädäntyneistä tomaateista ja hevosen kikkareista, tai sitten kädet
on kiinnitetty esimerkiksi köysillä. Joka tapauksessa, Pikkunartun
kohdalla ole ratkaissut ongelman kiinnittämällä ranteisiin
soljella kiinnitettävät nahkaiset kahleet, ja samaiseen kahleeseen
pujotan ison metallirenkaan, joka ei ainakaan mahdu läpi aukoista.
Tämä konsti näyttää pitävän jopa tuollaisenkin Houdinin
aloillaan.
Minulle jokin siinä asetelmassa, nainen lukittuna aloilleen
käytettäväkseni, herauttaa veden kielelle. En tiedä mikä perhana
siinä on niin kiihottavaa, mutta se vain on. Ehkä siinä on
osittain kyse vallan tunteesta, kun ajattelee toisen siinä
paikalleen sidottuna, ottamassa vastaan sen mikä on tulossa. Mutta
joka tapauksessa, nautin siitä näkymästä, kun toinen on sidottuna
jalat levälleen. Lasken käsilleni runsaan määrän liukastetta, ja
sitten hieron sitä ympäriinsä. Paikat kiiltelevät liukkaina.
Aloitan varovaisen leikittämisen suurikokoisella sauvalla. Työntelen
sitä rauhallisesti ja varovaisesti edestakaisin edeten vähitellen
syvemmälle. Lelu on tuttu, ja sitä on käytetty monesti ennenkin.
Se on sileä, ja kasvaa loppua kohden suunnilleen kuuden sentin
paksuiseksi. Nautin kun näen sen uppoavan pohjaa myöten.
Vedän sauvan pois, ja työnnän sisään kolme sormeani.
Liikuttelen niitä edestakaisin, ja työnnän sitten sauvan sisään
niiden lisäksi. Suurikokoinen sauva puristuu nyt sormiani vasten, ja
hetken liikuteltuani sitä tunnen kuinka sormiani alkaa kihelmöidä.
Sellainen tunne kuin joskus pakkasella, kun sormia alkaa nipistellä.
Kokeilen uudelleen, pistän tällä kertaa sisään neljä sormea,
nyt kämmenpuoli leluun päin, ja jatkan leikittämistä.
Lisään reilusti liukastetta ja jatkan leikittämistä pelkästään
sormillani ja lopulta sisällä on koko vasen käteni. Kun
liukastetta on varmasti ja tarpeeksi joka paikassa, valitsen
jättilelun, jota on käytetty pariin otteeseen aikaisemminkin. Mutta
nyt sitä on lyhennetty niin, ettei se ota pohjaan liian aikaisin.
Lyhentäminen on tosin tehnyt lelun käytöstä hieman
hankalampaa. Se ei ole enää pitkulainen sauvan muotoinen, vaan
muistuttaa enemmän soikeaa kananmunaa. Ja koska siinä ei ole enää
juurikaan vartta jäljellä, on edestakainen liikutteleminen
vaikeampaa. Leikitän sillä niin paljon kuin vain uskallan, mutta
luultavasti se on vain liian iso mennäkseen sisään, ehkä koskaan.
Vaikka Pikkunarttu ei sanokaan mitään, ei käytä turvasanaa, niin
tunnen kyllä muutenkin, ettei kyseisellä lelulla pysty menemään
pidemmälle.
Lelu on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Minusta on tavattoman
kiihottavaa tuntuista työnnellä sormiani sisään lämpöiseen
liukkaaseen pehmeyteen. Työnnän sisään vasemman käden lisäksi
sormia toisesta kädestä, ja liikuttelen niitä rauhallisesti
edestakaisin. Välillä vedän käteni ulos, haluan venyttää
paikkoja auki sormillani ja vain katsella irstasta näkymää, ennen
kuin taas työnnän käteni ja lisäsormia sisään.
Pikkunarttu tuntuu nauttivan rystysteni hieroessa g-pistettä.
Leikin ei varsinaisesti ole tarkoitus olla orgasmiin tähtäävää,
sillä kiihottumisen aiheuttama puristus tekisi leikkimisestä
vaikeampaa, ja luullakseni orgasmikin vain uuvuttaisi Pikkunarttua.
Mutta aina välillä olen tyytyväisenä katsellut kuinka hän on
kiihottunut suuren sauvan työntyessä syvälle itseensä, tai nyt
hieroessa g-pistettä. Työntelen kättäni syvemmälle, eikä se
tunnu haittaavan häntä, vaan ehkä jopa pienessä määrin
kiihottavaa lisää. Ja silloin tajuan, että yhden käden sijaan
sisässä onkin nyt kaksi.
Tilanne on minulle oudolla tavalla hyvin kiihottavaa. Pulssini
alkaa äkkiä takomaan voimakkaasti ja nopeasti, ja tuntuu että
melkein vapisen. Vaikka ehkä osittain kyse onkin jo pikkutuntien
väsymyksestä.
Jatkan käsieni liikuttamista, ja hetken jo luulen että
Pikkunarttu saa orgasmi, mutta sitten taas ehkä sormeni osuu väärään
kohtaan, ja tilanne katkeaa. Yritän vielä pari kertaa uudelleen,
mutta enää se ei tunnu onnistuvan.
Pikkunarttu on jo uupunut, ja annan hänen levätä hetken. Sen
jälkeen annan hänelle orgasmi käteni ja kieleni avulla, ja se
päättyy voimakkaaseen itkukohtauksen ja kohtalaisen harvinaiseen
squirttaukseen.
Olen oikein tyytyväinen leikkikertaan, sillä olen saavuttanut
pitkään odottamani tavoitteen tuplafistauksesta. Ja ehkä jatkossa
se onnistuu helpommin, mutta muuten en isojen lelujen suhteen taida
enää lisätavoitteita asettaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koko. Näytä kaikki tekstit
Puhetta genitaaleista.
Ei ehkä tulisi ensimmäiseksi mieleen, mutta tämänkertaisen varsinaisen aiheen, eli puheen genitaaleista, otti esiin netissä eräs nainen. Ainakin jotenkin sellainen kutina on ollut, että miehet jaksavat asiasta jauhaa enemmän. Ulkonäkö, oletukset ja toivomukset. En ole käsitellyt näitä asioita omissa kirjoituksissani aikaisemmin, koska olen ajatellut olevan mielenkiintoisempaa puhua siitä varsinaisesta hommasta mitä tehdään, eikä niinkään niistä työvälineistä.
"Kuulema suomalaismiesten peniksen keskivertopituus on 12-15cm. Rohkenen olla eri mieltä, tai sitten mulla on käynyt vaan helvetinmoinen tuuri. Entä jos käy niin, että kun vastapuolen riisuu, onkin vastassa pettymys? Katkarapu tai pillu, joka ei vastaa odotuksia. Eli toivoit viivapillua, sait kinkkusämpylän-meiningillä. Haittaako se? Faktahan on, että yksi mieshistorian suurimpia kusetuksia on "koolla ei ole väliä". Tottakai on, se on fysiikkaa. Muutenhan kaikki naiset runkkais topsipuikolla. Daa. paksuus on tärkeämpi kuin pituus, eikä se koko silloin haittaa, jos oikeasti rakastaa. Muuten kyllä, ja jokainen nainen joka väittää muuta, valehtelee.”
Ei noilla koko- ja ulkonäköasioilla todellakaan ole ainakaan suurta merkitystä kaikille. Toisille taas niillä voi olla paljonkin merkitystä. Ehkä kyse on vain jokaisen omasta henkilökohtaisesta valinnasta, siitä miten asiat on laittanut mielessään tärkeysjärjestykseen. Ihan sama juttu on kaikessa muussakin. Yksi haluaa ostaa upean urheiluauton, sillä miksi edes ajella, jos ajamisessa ei ole mitään kivaa. Toiselle taas oleellisempaa on, että auto kulkee paikasta A paikkaan B, ihan sama miltä kottero näyttää.
Olen varmaan viimeinen sanomaan mitään miesten kalujen keskimääräisistä pituuksista tai paksuuksista, kun en ole koskaan nähnyt yhtään juhlakunnossa, omaani lukuun ottamatta. (Enkä muuten edes halua nähdä, jos joku nyt haluaisi lähettää asiakaspalautetta.) No tietysti olen jossain netissä, mutta se ei ole ihan sama asia, enkä nyt takuulla halua lähteä tämän kysymyksen vuoksi niitä sinne katselemaankaan. Olen kyllä kuullut, että jotkut jopa runkkaavat yhdessä kavereiden kesken samaa pornoleffaa katsoen ja kalujaan vertaillen, mutta itse en sellaiseen porukkaan ole tosiaankaan koskaan kuulunut. Veikeää huomata, että joissain asioissa sitä on itsekin niin siveellinen ja yksityisyyttään varjeleva.
Keskiarvo on aina keskiarvo. Käytännössä voi olla mahdollista, ettei kellään ole keskivertomittaista kalua. Osalla isompi, ja osalla pienempi. Eikä ole mitenkään mahdotonta, että jollekin on tullut vastaan vain isompia tai vain pienempiä kaluja. On minullekin tullut vastaan paria poikkeusta lukuun ottamatta vain pienirintaisia naisia. Oman kaluni koon suhteen en ole potenut minkäänlaista riittämättömyyden tuntoa, mutta monia sellaiset asiat tuntuvat oikeasti vaivaavan keskustelupalstojen kirjoituksista päätellen. Eivätkä kaiken maailman kasvatuspillerimarkkinatkaan niin hyvin muuten kukoistaisi.
Syvälle, ihan pohjaan asti tökkiminen tuntuu ainakin itsestäni erityisen kiihottavalta, ja ainakin osa naisista tuntee samoin. Kun hieman kuristaa kädellä kaulasta ja supattaa samalla korvaan, että nyt lutka saa kyrpää aivan kohtuun saakka, niin siitähän narttu vasta villiintyy. Paksuus taitaa olla myös makuasia. Toiset huutavat miten se kaksi sormeakin tekee niin älyttömän kipeää, ettei sellaisen kanssa haluaisi leikeissään edes varsinaiseen aktiin asti edetä. Toiset taas nauttivat kaikesta suuresta, ja mikäs sen paremmin näin likaista mielikuvitusta ruokkisi.
Miten lienee on subimiesten osalta? Ehkä isokaluinen subimies voi olla jollekin dominalle tai masterille kiihottava saalis. Sellainen orja, jonka voi laittaa kyntämään pohjamutia myöten aina kun huvittaa. Toisin päin käännettynä joku voi ajatella asian niinkin, että on kiva nöyryyttää "pikku pippeliä". Ainakin itse voisin kuvitella, ettei kaikille se koko merkitse mitään. Tai sitten ajattelee näin, että toinen on hyvä toisenlaisissa leikeissä, ja toinen toisissa.
Miksi edes kirjoitan tästä? Olen niin huono sanomaan millainen kalu miehellä olisi hyvä kenenkäkin mielestä, että mielelläni luovuttaisin tämän osuuden jonkun naisbloggaajan hoidettavaksi.
Viivapillu tai nakkismpylä, ei sillä ole itselleni niin merkitystä. Sellainen mainitsemasi siisti "viivapillu" on kai esteettisesti siveellisin ja omalla tavallaan kaunis. Sellaisen voisi kuvitella unelmiensa edustustyttöystävälle. Toisaalta (jos oikein ymmärsin tuon kinkkusämpylän), vähän turpeahuulisempi ja mahdollisesti suuremmilla häpyhuulilla varustettu pimppi voi olla paljon pornompi, ja rivolla tavalla kiihottavampi. Kumpi on parempi, en osaa sanoa. Kai se on taas vähän sen mukaan, mihin tarkoitukseen sitä on etsimässä. :D Mutta en minä itse ketään sen mukaan viereeni ottaisi tai pois työntäisi, millainen pimppi jalkovälissä on, kunhan sieltä nyt sellainen löytyy, ja hemmetin märkänä vielä. Enemmän itselleni tärkeämpää on se, että paikkoja oltaisiin sheivattu ainakin osittain, mieluummin kokonaan. Sen lisäksi että karvat ovat fyysisesti pois tieltä eivätkä jää roikkumaan hampaiden väliin tai peitä näkymää, on mielestäni kiihottavaa, että nainen on miehen vuoksi paljastanut tällä tavalla kaikkein pyhimpänsä. Se on jo eräänlaista alistumista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)