Näytetään tekstit, joissa on tunniste kipu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kipu. Näytä kaikki tekstit

Julmuutta lempeällä tavalla


Viime aikoina olen törmännyt useamman kerran aiheeseen sessioiden jälkeisestä palauteosiosta. Tai ehkä pitäisi puhua myös palautumisosiosta.

Meillä on pääsääntöisesti aina jonkinlainen palauteosio, vaikkakin nykyään vähän kevyemmissä rutiinileikeissä se saattaa jäädä ihan muutamaan sanaan, etenkään jos mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ole ollut mukana. Haastavammissa leikeissä, kuten niissä jossa mukana on henkistä nöyryytystä tai kipua, on palauteosia ollut aina "virallisempi". Kaikilla palauteosiota ei kuitenkaan ole. Toiset eivät ehkä koe sitä edes tarvitsevansa, mutta sellaisiakin on, joita sen puuttuminen on jäänyt vaivaamaan.

 

Jos joku sanoo, että mihin sitä palauteosiota oikein tarvitaan, kun dominoiva osapuoli päättää, ja subi saa tukkia turpansa ja niellä kaiken kiltisti, niin ei se omasta mielestäni ole pidemmän päälle kovinkaan rakentava ajatusmalli. Tosin jos tällainen järjestely on nimenomaan osapuolten välillä yhdessä sovittu, niin ei kai siinä silloin ulkopuolisilla ole nokan koputtamista.

 

Moni kaipaa pelkän sanallisen palauteosion lisäksi myös palautumisosiota. Siis sellaista aikaa, jolloin tuhma masteri muuttuu takaisin kiltiksi omaksi itsekseen, ja halaa ja kuivaa kyyneleet pois. "Kisko mua tukasta, sylje päälle ja piiskaa juomuille, mutta helli sen jälkeen ehjäksi." Tällaisiin ajatelmiin olen törmännyt usein mieltymyksistä lukiessani. Mutta onko lopulta ihan väärin, että tuo lempeys yhdistettäisiin leikkeihin ihan niiden aikanakin? Ei kai. Lopultahan nämä kaikki ovat kiinni ihmisten omista mieltymyksistä. 

 

Kun valmistelin nartulleni (jokseenkin masokistinen) ensimmäisiä kipuleikkisessioita, sain jonkin verran oivia neuvoja eräältä kokeneemmalta sub-maso naiselta. (Pääsääntöisesti keskustelen naisten kanssa, koska naiset vain yksinkertaisesti osaavat jutella noin 406,35 kertaa miehiä paremmin.) Tällä naisella oli naispuoleinen switch-kumppani, ja yleensä hän oli yksin alistettuna ja piinattuna, mutta toisinaan porukassa molemmat yhtä aikaa. Nautinnollisimmiksi kokemuksiksi hän mielsi sellaiset sessiot, joissa hänen rajojaan oli koeteltu varsin voimakkaasti, mutta samaan aikaan lempeästi. Tämä oli itse asiassa ollut jopa se kantava voima, joka avulla hän oli onnistunut käymään läpi kaikkein suurimmatkin masokistiset haasteensa. Pimeään äänieristettyyn koppiin täysin sidottu ja suukapuloitu subi voi yksin jäädessään tuntea nopeasti ahdistumista. Entä jos vieressä olisikin joku, joka silittäisi käsivarttasi ja sanoisi, ettet ole yksin. Ei ollenkaan niin paha kuin ensimmäinen vaihtoehto. Sama juttu muissakin leikeissä. Pitsi että leikkikaveri on julma sadisti tai nöyryyttävä alistaja, voi hän myös olla kannustava ja hoivaava tulihenkilö.

 

"Kulta pieni, sinä sanoit haluavasi kokeilla tuota valtavaa lelua ja saada sen sisääsi juurta myöten vastusteluistasi huolimatta. Nyt on sen aika. Tiedän että se venyttää ilkeästi mitä syvemmälle se menee, ja voin tuntea sen itsekin kädelläni vatsaasi tunnustelemalla. (Tulee nartun selän taakse, ottaa hänen kämmeniinsä omiinsa, ja puristaa nartun hartiat syleilyynsä). Koetetaan vielä vähän kulta. Ei anneta nyt periksi. Kun se on ohi, sinusta tuntuu paljon paremmalta. Sen jälkeen mennään lämpimään hajustettuun kylpyyn, ja hierotaan jännittyneet ja kipeytyneet lihaksesi kuntoon ihan kaikessa rauhassa."

 

Tuo esimerkkikuvaus kyllä kuulostaa joltain pehmopornokirjallisuuden tuotokselta, mutta ajatus siitä varmaan käy selville.

 

Miksipä ei saisi sitten olla pehmeämpi alistaja. Jotenkin ärsyttää myös sellainen ajatusmalli, että kaiken pitäisi mennä aina tietyn kaavan mukaan. Masterin tulee käyttäytyä juuri näin että on oikea masteri. Minusta tuntuu, että moni vasta-alkaja kokee jonkinlaista tuskastumista siitä, tekeekö hän asiat oikein. Hemmetti. Totta puhuen tämä ajattelutapa tunkeutuu omaankin mieleeni. Pitää vain ajatella, että paskat niistä muista. Enhän mä nyt niitä varten ole leikkimässä. Itsehän me parhaiten tiedämme mikä meille sopii.
Vaikkakin välillä lehtien uutisia ja etenkin niihin liitettyjä kommentteja lukiessa tulee mieleen, että "parhaimpia" neuvojiahan näyttävät olevan juuri ne, jotka eivät oikeastaan asiasta tiedä edes yhtään mitään...

Extreme fantasies

Päätin istuttaa perseeni viikonlopun kunniaksi kirjastonurkkauksen pieneen löhötuoliin, ja alkaa kirjoittamaan vaihteeksi jotain blogiini. Mielessäni on kyllä pyörinyt pitkään aihekin, mutta sopivan kirjoitustyylin löytäminen on ollut vaikeaa. Tämä kun on taas yksi niistä aihepiireistä, joka tuntuu jakavan mielipiteitä varsin tehokkaasti.

Toiset pysyttelevät BDSM-harrastuksissaan kevyemmässä päässä, läimien kämmenellään sidotun nartun pakaroille, samalla kun naivat näitä takaapäin ja puhuvat rivouksia. Toisessa päässä narttua roikotetaan sidotuista rinnoistaan, ja nännien läpi painetaan ainakin neljämillisestä teräksestä olevat koukut. Eräässä näkemässäni videossa tiukasti aloilleen sidottu ranskalainen nainen sai oikeaan lapaansa melkein kämmenen kokoisen, hehkuvalla raudalla tehtävän polttomerkin. Nämä naiset ovat kuitenkin mukana vapaaehtoisesti, joten homma ei luultavasti ole kenenkään mielestä millään tavalla väärin.
Vaikka omat leikkini ovatkin kevyempää ja keskitasoa, voisin hyvinkin ryhtyä kokeilemaan kovempaakin sopivan leikkikaverin osuessa kohdalle. Vaikka kovemmat jutut ovatkin itseäni kiihottavia, en ole viemässä siihen ketään vasten tahtoaan. Mutta entä sitten fantasioissa? Onko väärin kiihottua väkivaltaisestakin materiaalista, kun se on kerran mielikuvituksen tuotetta? Millaiset fantasiat ovat sallittuja?

Netistä löytyy helposti sarjakuvia ja tarinoita, joissa esiintyy myös poikkeavan kovaa toimintaa. Keskiaikaisen linnan tyrmässä nuori tyttö riisutaan, ja häntä kidutetaan tunnustuksen saamiseksi noituudesta. Perheenisän työkaverit sieppaavat hänen vaimonsa, ja raiskaavat ja kiduttavat näitä videonauhoilla saadakseen perheenisän maksamaan lunnaita.

Tutustuin aikoinani tämänkaltaiseen väkivaltaiseen erotiikkaan, ja sen verran jäin heti koukkuun, että myönnän olevani nykyisin ainakin ajoittain varsinainen suurkuluttaja. No hitto, jokuhan ne on aikoinaan tuottanutkin, joten en ole kyllä yksin maailmassa fantasioideni kanssa. Myös Pikkunarttuni lukee ja katselee samanlaista kirjallisuutta. Tosin siinä missä minä samaistuin pahantekijän rooliin, samaistuu hän aina kidutettavien ja raiskattavien rooliin. Meille siis väkivaltaisissa fantasioissa ei ole mitään outoa. Muissakin fantasioissa olemme sopineet, että mikä tapahtuu oman pään sisällä, on sallittua. Epäilen narttuni fantasioivan muista miehistä ja erilaisista tilanteista sessioidemme aikana. Hyväksyn sen, enkä pidä sitä loukkaavana. Saatan tehdä niin joskus itsekin... :D Pitää kuitenkin muistaa, ettei fantasia ja todellisuus ole  sama asia.

Niin kovin usein keskustelufoorumeita luettuani sanoisin, että esimerkiksi erilaiset väkivalta- ja pakotusfantasiat ovat lopulta varsin yleisiä. Muistutan jälleen, että pitää osata erottaa mielessään mielikuvitus ja todellisuus. Vaikka moni subi nauttisikin mielessään raiskausfantasioista, tapahtuu se kuitenkin vain mielikuvitustasolla. Todellisuudessa tapahtuva raiskaus ei luultavasti heidänkään mielestään olisi mitenkään nautinnollista. Myös erilaiset kuristamis-, veri- ja kidutusfantasiat ovat yleisiä. Pikkunarttuni kiihottuu toisinaan valtavasti (sen kuulee jo äänestä) naidessani häntä syvään ja voimakkaasti takaapäin, samalla puristaen häntä kaulasta. En ole koskaan puristanut kovin kovaa, eikä hän ole koskaan voinut olla hengittämättä sen vuoksi. Hengityksensäätely olisi kuitenkin sellainen leikki, jonka hän haluaisi joskus kokea vietynä vähän pidemmälle. Pikkunarttuni kiihottuu myös veitsistä. Keskitysleirillä alastomaksi seisaalleen sidottu juutalaistyttö on saanut kerran tai pari natsiupseerin sivelemään liukkaita häpyhuuliaan pistimellä, tai nipistämään nännejä pistimen ja peukalon väliin. Välillä kyseessä on ollut intiaanityttö ja likainen lehmipaimen.
Näissä leikeissä fantasiat ovat mukana leikissä, vaikkakaan niitä ei täysin toteuteta. Mielikuvitus korvaa sen mikä jää käytännössä puuttumaan.

Minusta jälleen kerran masokistin on sallitumpaa tuoda väkivaltaiset fantasiansa julki hyväksytymmin kuin sadistin. Siinä missä masokistin fantasiaa ajatellaan suupielet vinossa ja hihitellen ääripervoina runkkufantasioina, kutsuttaisiin sadistille jo piippa-autoa. Miettikääs hetki mielessänne. Kun kolmekymppinen nutturapäinen nätti kirjastonhoitaja kertoo työporukan pikkujouluissa kiihottuvansa raiskausfantasiasta, ja siitä, että on sidottuna alasti, ja hänen nännejään nipistellään kuumilla pihdeillä, pidetään häntä kinkynä.
Kun kolmekymppinen mieshenkilö kertoo kiihottuvansa kuvitellessaan raiskaavansa nättiä nutturapäistä kirjastonhoitajaa, ja kiduttavansa tätä kuumilla pihdeillä, päättyy pikkujouluilta puhelinsoiton jälkeen rauhoittaviin lääkkeisiin ja lepositeisiin. Sadisti koetaan uhkana muille, masokisti vain itselleen.


Miksi alistaminen, nöyryyttäminen ja satuttaminen on niin kivaa?

Alistaminen on valtapeliä. Tv-sarjoissa konnuuksien motivaatioina ovat yleensä raha, viina, valta ja seksi. Ei kai siis mikään ihme, että vallan ja seksin yhdistäminen voi kiinnostaa enemmän kuin pelkän seksin.

Itselleni alistaminen merkitsee vapautta saada seksiä juuri haluamallani tavalla. Voin valita asennon missä se tapahtuu, ja voin myös valita mihin aukkoon heppini tai leluni tökkään. Voin halutessani vaikka katsoa videolta pornoa, ja määrätä naikkosen konttaamaan jalkojeni väliin ja tyydyttämään minut suullaan. Alistamisen lisäksi ymmärrän ainakin osittain näkökannan alistumiseen. Voi olla hyvin vapauttavaa heittäytyä toisen tahdon vietäväksi. Vapauttava tilanne nauttia sellaisistakin asioista, joita yleisesti pidetään sen verran syntisinä, ettei niitä kehtaa tunnustaa julkisesti. Näyttää kuitenkin olevan yllättävän yleistä, että nimenomaan naiset haluavat ainakin joskus kokeilla tulevansa alistetuiksi. Miesten kohdalla yleisempää taas näyttäisi olevan dominointihalukkuus. Koska nautin alistamisesta, yritän parhaani mukaan pitää myös toisen osapuolen kiinnostusta alistumiseen yllä. Loppuen lopuksihan alistaminen ja alistuminen ei ole ihan niin mustavalkoista, kuin aluksi saattaa kuulostaa. Pyrin huolehtimaan siitä, että subini saa joka kerta orkun tai mieluummin useammankin. Tosin ensin saatan ihan omaa ilkeyttäni pitkittää sen antamista siihen pisteeseen saakka, että subini alkaa jo sisäisesti kiehumaan kiukusta, keskeytettyäni touhun lukuisia kertoja aivan orgasmin kynnyksellä.

Toisin kuin alistumista, en ymmärrä yhtään, miksi joku voi kokea nöyryyttämisen ja kivun vastaanottamisen nautinnollisena. Mutta minähän en olekaan masokisti, joten tuo jäänee ikuisesti arvoitukseksi. Toisen nöyryyttäminen sanoilla tai teoilla on riettaan kiihottavaa. Tärkeää on myös tuntea toista osapuolta riittävän hyvin ennen nöyryyttämiseen ryhtymistä. Se, minkä joku kokee nöyryyttävänä, voi toiselle olla jo syvä ja täysin epäeroottinen loukkaus. Riippuu siis täysin vastapuolesta, minkä hän kokee nöyryyttäväksi. Toisilla itsensä näkeminen peilin tai videokuvan välityksellä, saa jo naaman punoittamaan. Toiset taas punastuvat, kun master puhuu heille rivoja, etenkin jos puheenaiheena on heidän omat kehonsa ja reaktionsa. ”Narttuhan on ihan kunnolla kiimassa. Koko pillu on ihan punainen ja turvonnut ja limat valuvat pitkin reisiä.” Parasta kuitenkin ainakin omasta näkökulmastani on, jos subin voi käskeä puhumaan rivoja. ”Oi, isännän kulli tuntuu niin hyvältä. Voiko isäntä työntää jotain isoa kunnolla syvälle pilluun samalla kun narttu ottaa koko isännän kullin syvälle nieluun?” Ylipäätään kaikenlainen anelemaan saattaminen tuntuu ylentävältä, koska sinulla on valta antaa, tai olla antamatta. :P
Subia voi nöyryyttää kyselemällä häneltä vaikeita kysymyksiä. ”Tykkääkö narttu nuolla isännän kullia? Kokeeko narttu pillun nuolemisen nautinnolliseksi? Ai kokee? Onko narttu nuollut kovinkin usein pillua?

Entä kipu? Miten ja minne?
Kivun koen lähinnä alistamisen apuvälineenä. Se on rangaistus tottelemattomuudesta. Toisinaan sadistisemman puolen ottaessa vallan, saatan kyllä aiheuttaa kipua ihan omaksi ilokseni. Kiihotun siitä, kun saan runnoa kyrvällä kunnolla pohjaan saakka. Subi kiemurtelee ja ääntelee vaivautuneesti. Monet silti myöntävät jälkikäteen nauttivansa siitä ihan tavallisemmankin seksin yhteydessä. Kuulema se tekee oikeastaan samalla aika hyvää, vaikka on myös toisaalta epämukavaa. Paikat voivat mennä aroiksi sitten myöhemmin illan aikana.
Paljon on merkitystä myöskin sillä miten ja minne kipua aiheutetaan. Piiskaamista en ole nähnyt koskaan varsinaisesti kiihottavaksi, mutta olen kyllä antanut sitä, jos tiedän nartun siitä kiihottuvan. Paikoista kiinnostavimpia ovat tietenkin ne kaikkein naisellisimmat, eli tissit ja pillu. Rinnoissa parasta on niiden sitominen tiukasti, ja kuormittaminen joko painoilla, tai parhaimmassa tapauksessa ripustamalla koko narttu maitohanoista kattoon. Nännien venytyksessä rengaslävistykset ovat muuten ihan mukava apu, vaikka yleensä nännilävistyksien koenkin vain olevan enemmän tiellä. Rintojen kohdalla läimäyttely tai piiskaaminen voi olla kivaa, vaikka en muualle kehoon tehtynä siitä välitäkään. Myös nänneihin kohdistuneet nipistykset ja sähköiskut saavat subiin kivasti liikettä.

Alaspäin kaikkein pyhimpään edetessä masteri villiintyy. Kontilleen sidotun nartun ulompiin häpyhuuliin kiinnitetään nipistimet ja ne vedetään sivuille lankojen avulla.
Nautin kovasti testatessani nartun kestorajoja isoilla leluilla tai muilla objekteilla. Oikeastaan minkään muu ei tunnu olevan yhtä irstasta, kuin liukasteesta kiiltävien häpyhuulien levittämisen ammolleen suuren lelun tunkeutuessa sisään pohjaan saakka. Narttu vaikeroi ja yrittää työntyä pakoon siteissään, mutta ei käytä kuitenkaan turvasanaa. Lopuksi työnnän nartun sisään vibraattorin ja lukitsen sen paikoilleen siveysvyöllä. Se sammutetaan vasta, kun narttu on keittänyt minulle kahvia ja tehnyt välipalaa. Oikeastaan se ei ole kipua, mutta tavallaan tuskallista kuitenkin.