Lyhyitä kirjoituksia

Meillä oli Pikkunartun kanssa lyhyesti puhetta valokuvaamisesta ja videokuvaamisesta. Tuo edellinen sessio oli minulle näet ensimmäinen kerta, kun esiinnyn jollakin videolla niin että kasvonikin ovat näkyvissä. Pikkunarttu taas on harrastanut netticamikivaa ja kuvien vaihtoa jo ennen kuin olemme tavanneetkaan. Ei siis ole aivan mahdotonta, jos joku hänen kuvansa tai videonsa olisi tälläkin hetkellä näkyvillä jossain netin syövereissä. Tuosta hän minulta kysyikin, miten suhtautuisin siihen, jos jotain sellaista materiaalia pyörisi hänestä netissä.

Olen pohtinut asiaa nyt useamman illan aikana, ja luulen, ettei se lopulta haittaisi minua. Eikä varmaan ketään lähipiirissäkään. Kaveripiirini on lopulta aika hyväksyvää porukkaa, ja osa heistä vielä ihan samanlaisia pervoja kuin mekin. Pikemminkin luulen, että siitä porukasta ainakin osa mielellään näkisi kyseisen materiaalin myös itse. Ja tuskin kukaan muukaan tuttu tai sukulainen alkaisi nostaa asiaa pöydälle, jos sellaista kummallista materiaalia jostain löytäisi.
Pikkunarttua itseään ei tuollainen kiinnijäämisen vaara tunnu juurikaan vaivaavan, vaikka ei sellaista huomiota tietenkään ihan tarkoituksellakaan olla hakemassa. Mutta suostuipa hän keskustelun päätteeksi poseeraamaan blogini kuvituskuvassa, vaikka tottahan tuo on, ettei tällaisesta kuvasta ketään tunnistettaisikaan.
 

Pikkunarttu

Saa nähdä koska meillä olisi aikaa oman yhteisen videon tekoon. Ainakin tällä hetkellä se on suunniteltu ihan meidän kahdenkeskiseksi jutuksi, mutta jos olemme lopputulokseen tyytyväisiä, niin ehkäpä sitä voisi muillekin näyttää. Videokamera meiltä löytyykin, oikeastaan parikin. Kamerajalusta on, valaistukseenkin löytyy tarvikkeita, ja ainakin yksi sopiva paikka on sen tekemiseen. Tosin riippuu sitten vähän siitä, millaisen videon haluamme lopulta tehdä.

Se varsinainen toiminta siinä kameroiden pyöriessä on vähän konstikasta, etenkin jos joutuu itse käyttämään kameroita. Se vie liiaksi huomiota varsinaisesta hauskanpidosta, eikä siitä itse pääse nauttimaan. Mutta eikös elokuva olekin aina vähän näyttelemistä ja tilanteiden lavastamista, ellei sitten ole dokumentin teosta kyse? Ylimääräinen sähellys vain leikataan pois, pistetään parhaat palat peräkkäin ja sopiva taustamusiikki päälle.
Meidän oma elokuvamme voisi olla muutenkin vähän kieli poskella tehty. Ehkä tehdään se 80-luvun pornoelokuvien tyyliin. Pikkunartulle etsitään mummomainen permanenttiperuukki, minä hankin muhkeat tekoviikset, ja sitten dubbaamme puheen saksaksi. Musiikiksi vielä joku oikein ärsyttävä renkutus jostain tietokonemusiikin alkuajoilta.

Kun oikein alkaa analysoimaan tätä videon tekoon liittyvää mielihalua kotipsykologin opein, niin kaiketi sen takaa löytyy perimmäisenä syynä jonkinlainen itsensäpaljastamisen tarve. Toki videon teko voi itsessäänkin olla hauska tai ainakin uudenlainen seksuaalinen kokemus, ja voihan sitä olla jälkikäteen kiva katsellakin.
Mutta mitähän joku ulkopuolinen tuumaisi tuon videon nähdessään, jos se vaikka olisi ladattu jonnekin nettiin? Olisikohan se hänelle kiihottavaa? Olisiko se kiihottavaa minulle tai meille, jos joku muu kiihottuisi videostamme?
Jatkan vielä ajatusleikkiä hieman pidemmälle. Oletetaan tilanne, jossa kasvomme olisi sensuroitu tunnistamattomiksi, ja video ladattu jonnekin nettiin. Meitähän ei luulisi tunnistettavan siitä. Mutta olisiko kuitenkin niin, että pieni kiinnijäämisen riski tekisikin tilanteesta vielä kiihottavamman? Jos videolla näkyisikin jotain, josta ehkä joku tuttu voisi meidät tunnistaa...
Jotkut harrastavat seksiä julkisilla paikoilla. Onkohan kiihottavampaa harrastaa seksiä kun on vaarana jäädä kiinni, vai onko sittenkin vielä kiihottavampaa, kun oikeasti jää siitä kiinni?

***

Olen saanut seuranhakuilmoitukseeni muutamia vastauksia. Mielenkiintoista kyllä, kiinnostusta ovat osoittaneet lähinnä kypsemmät rouvat. Nuorilta tytöiltä taas ei viestejä ole toistaiseksi kuulunut. Niin, tai ei ainakaan ole ihan sellaisia yhteydenottoja tullut mitä alunperin olisin toivonut. Minulla nimittäin on ilmoitus myös parilla tunnetulla seuranhakusivustolla, ja on melkein luonnollista, että vähintään muutama nigerialaiskirje ja muu yhtä epäilyttävä viesti tupsahtaa laatikkooni. Mutta niitä nyt en edes laske oikeiksi yhteydenotoiksi. Sitten on sellaisiakin viestejä, joista ei oikein tiedä mistä lopulta on kyse.

"Olemme pari, ja kiinnostuneet nartun jakamisesta maksua vastaan. Isotissinen nuori narttu, ainoina ehtoina kumipakko ja ei pysyviä jälkiä. Laita paluuviestiä jos kiinnostaa." 

Vuorossa viikon pähkinä: Osaako joku arvata, mikä ehdotuksessa alkoi vaivaamaan?

On toki mahdollista, että joku esitti minulle tosissaan ja vilpittömästi tällaista asetelmaa. Ehkä joku näkee kiihottavana, jos hänen kumppaninsa makaa maksusta vieraiden miesten kanssa, tai jos itse antautuu maksusta toiselle. No pitäisin kyllä sellaista itsekin kiihottavana eräässä mielessä. Mutta valitettavasti tuollainen tarjous heitettynä täysin ventovieraalle, ilman mitään taustoja... Jokin kumma tässä sai varoituskelloni soimaan.

***

Katselin pitkästä aikaa blogini vierailuhistoriaa. Nykyään on niin paljon mobiililiittymiä, että on hankala saada kokonaiskuvaa siitä, mistä päin Suomea lukijoita löytyy. Tai onko kyseessä yksi ja sama vai joku suurempi ryhmä vierailijoita.
Mutta ainakin joku Lenovon tabletin omistaja on vieraillut viime aikoina ahkerasti sivullani. Toivottavasti on fani eikä mikään psykiatri. :D

Esiintuloja ja paljastumisia

Vuosia sitten tuli elettyä sopivien yhteensattumien vuoksi eräs aika mielenkiintoinen ajanjakso. Puoliksi huolimattomuuteni, ja osittain myös väärinkäsityksen vuoksi, kärähdin tuolloin erälle naispuoleiselle ystävälleni kinkyilystä. Nolon tilanteen jälkeen odotin jo jonkinlaista tuomitsemista, mutta kävikin oikeastaan päin vastoin. "Senkin pervo! :D Anna palaa vaan!" Tämän jälkeen kerroin muutamalle nettitutulleni, miten hassusti olin päässyt kärähtämään yksityisasioistani. Ja kun kerroin asioista varsin suurpiirteisesti, niin ilmeisesti se herätti keskustelukumppaneissani uteliaisuutta. Mitä oikeastaan tarkalleen ottaen sitten olet puuhaillut? En tuolloin ollut muutenkaan vielä missään vakituisessa suhteessa kenenkään kanssa, joten asioista uskaltautui siinäkin mielessä puhumaan vapaammin. No, en tietenkään vieläkään mihinkään kovin tarkkoihin yksityiskohtiin mennyt, mutta siten, että asia tuli kuitenkin ymmärretyksi. Eikä minun tarvinnut suinkaan olla ainoa paljastelija. Olin siihen saakka tuntenut olevani lähes ainoa pervo koko maailmassa, mutta yllättäen varsin mehukkaita salaisuuksia vaihdettiin puolin ja toisin.
Vaikka enemmistö ystävistäni onkin miehiä, niin naiset ovat selkeästi aktiivisempia keskustelijoita messengereissä ja skypeissä.

On vähän vaikea selittää, miten kutkuttava tunne oli, kun sai tietää naapurikunnassa asuvan pariskunnan kolmekymppisen rouvan ajautuneen pikkujouluissa naiskollegansa kanssa erittäin rivoon lesboseksiin, ja päätyneensä työmatkallaan kolmen miehen panopuuksi Helsinkiläisessä hotellissa. Enpä olisi arvannut. Ei varmaan arvannut aviomieskään. Ja vaikka erään muodokkaamman yksinhuoltajaäidin tiesinkin olevan häpeilemätön, en olisi tiennyt hänen aina haaveilleen tulevansa sidotuksi paikalleen utareistaan, ja leikitettävän samalla sonnin mulkun kokoisilla leluilla ja muilla esineillä niin syvälle kuin mahdollista. (Kiinnostava ajatus sinänsä...)

Pian alkoi tuntua, ettei sellaisia "normaaleja" ja kilttejä ihmisiä taida edes olla olemassakaan. Tai on kai niitä, mutta jotenkin vain yhdestä ja toisesta on aina pinnan alta paljastunut jokin salattu puoli.

EDIT

Tässä tekstissä oli aikaisemmin kertomus eräästä tosielämässä sattuneesta tapauksesta, mutta henkilöllisyyssuojauksen vuoksi olen poistanut sen. Siksi teksti on enää näkyvillä vain typistetyssä muodossaan.

Piilottelua

Joskus tuntuu, että kinkyily on kuin suomalaista perinneurheilua. Etsitään varastosta sopivat sauvat, ja sen jälkeen valitaan keliin sopiva liukuvoide. Ja mitä monipuolisemmaksi urheiluksi kinkyily yltää, sen suuremmiksi kaikenlaisten kisailuvälineiden varastot paisuvat. Tilaa sinällään on, mutta säilytyksessä on aina omat pulmansa.

Katselin viikolla netistä joitain satunnaisia hauskoiksi luokiteltuja videoklippejä. Kuinka mukavan noloa onkaan, kun kesken marttakutsujen perheen lemmikki kipittää keskelle karvalankamattoa järsimän löytämäänsä surisevaa muovihärpäkettä, tai miten äiti juoksee lapsensa perässä, ja yrittää siepata tältä puolimetristä vaappuvaa kaksipäistä tekoelintä, jota piltti pitää hassuna kumikäärmeenä. 

Lemmikeiltä voi suojautua laittamalla lelunsa yöpöydän laatikkoon, mutta jälkikasvulta ne eivät ole sielläkään suojassa. Parempi siis valita jokin lukollinen paikka.

On kuitenkin yksi tuholaisryhmä, joilta mikään ei ole täysin turvassa. Nimittäin äidit. Näköjään ainakin niin pitkään, kun omin avuin liikkumaan kykeneviä ovat. Jos luulet lipastosi alimman laatikon alle jäävän tyhjän tilan olevan hyvä kätkö, olet väärässä. Äideillä on jokin ihmeen kumma päähänpinttymä mennä järjestelemään muiden kaappeja ja sukkalaatikoita, joten tavarasi eivät todellakaan ole siellä turvassa. Kaappien ja lipastojen lukitseminen on eräs keino ehkäistä uteliaiden tutkimusmatkoja, mutta aina sekään ei riitä. "Voisitko tulla aukaisemaan tämän laatikon, kun olen muuten järjestellyt kaiken, mutta en pääse tänne?" Joo, ihan varmaan aukaisenkin. Toinen kiusallinen kysymys tulee heti perään. "Minkä takia tuo laatikko on lukittuna?" Äidit kyllä ymmärtävät, jos jokin paikka on lukittu, niin etteivät lapset ja lemmikit pääse sinne, mutta etteivät äiditkään... Täysin käsittämätöntä.

Kun vain saisin joskus kunnollisen tarmonpuuskan, niin pistäisin oman pornoluolani uusiksi. Vähän pientä pintaremonttia, jotta saataisiin paikasta vähän tunnelmallisempi kammio. Samalla voisin varastoida sinne kaikki leluni ja BDSM-kalusteeni pois muiden silmistä. Nuo "huonekalut" ovat olleet siinä mielessä hankalampia, että kookkaina niitä on vaikeampi piilotella. Toistaiseksi kukaan ei ole tainnut älytä, miksi sängyn alla on taitettava putkirunkoinen keinonahalla päällystetty "tuoli", tai että komerossa lojuva osiksi purettu pöytä ei ole pöytä ensinkään.

Hmm.... Pitäisiköhän ottaakin tästä pieni projekti tälle talvelle...